Kokemäenjoki sietää teollisuuden lämpökuormaa
Kokemäenjoki on yksi Suomen merkittävimmistä vesistöistä ja tarjonnut teollisuudelle vettä sekä prosessi- että jäähdytyskäyttöön koko teollisen historian ajan. Veden laatu on parantunut merkittävästi 1970- ja 1980-lukujen jälkeen, kun erityisesti sellu- ja paperitehtailla alettiin ensimmäisten vesilakien myötä kiinnittää huomiota teollisen toiminnan vesistöpäästöihin.
2020-luvulla Kokemäenjokea rasittaa eniten ravinteiden, kuten fosforin ja typen, hajakuormitus maa- ja metsätaloudesta sekä maankäytöstä. Teollisuus on saanut vuosien varrella merkittävästi vähennettyä vesistökuormitustaan.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jokiveden kesäaikainen lämpötila on noussut ja sen arvioidaan edelleenkin nouseva. Lämpökuormaa jokeen tulee myös teollisuuden jäähdytysvesistä. Teollisuusklusterien laajentuessa herää kysymys, kuinka paljon lämpökuormaa Kokemäenjoen ekologia kestää. Asiaa selvitettiin raportissa ”Uuden teollisuusalueen jäähdytysvesiratkaisut ja niiden vaikutukset Kokemäenjoen tilaan” (Ramboll, 2025). Selvitys tilattiin osana Kokemäenjoen varren teknologiametalliklusterin vesivastuullisuus -hanketta, joka toteutetaan Satakuntaliiton myöntämällä Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukeminen (AKKE) -rahoituksella.
Skenaarion kohteena Pirunkynnen teollisuusalue
Selvitys toteutettiin skenaariotyönä ja tarkasteltavaksi alueeksi valittiin Ulvilan Pirunkynteen kaavoitettava uusi teollisuusalue. Aiemmassa, Porin Tahkoluotoon sijoittuneessa selvityksessä oli määritetty teoreettinen skenaario, jossa tarkasteltiin synteettistä ammoniakkia valmistavan tehtaan ja akkumateriaalitehtaan prosessi- ja jäähdytysvesitarpeita. Tämän tyyppisten laitosten on todettu soveltuvan erityisen hyvin osaksi satakuntalaista teollisuusklusteria. Selvitykseen valittu skenaario ei rajaa pois muita mahdollisia toimintoja, jotka voisivat sijoittua Pirunkynteen.
Selvityksessä tarkastelussa oli teholtaan 650 MW ammoniakkitehdas sekä 85 MW akkumateriaalitehdas. Laitosten yhteinen jäähdytystarve olisi noin 300 MW, johon tarvittaisiin raakavettä noin 5 m3/s. Vertailun vuoksi Kokemäenjoen virtaama on keskimäärin 238 m3/s ja alimmillaan 52 m3/s. Suuri ero joen virtaamassa johtuu veden säännöstelystä voimalaitoksilla. Joen minimivirtaamalla kyse olisi 10 % virtaaman hyödyntämisestä laitosten jäähdytyskäyttöön.
Kokemäenjoki kestää suuriakin lämpömääriä
Teollisuuden jäähdytysvesien ympäristöön johdettaville lämpömäärille ei toistaiseksi ole asetettu rajoituksia. Uuden vetytalouteen pohjautuvan teollisuuden jäähdytysvesien lämpökuorma saattaa nousta varsin suureksi, ja sen mahdollista vaikutusta joen ekologiseen tilaan on syytä arvioida etupainotteisesti.
Aluehallintoviraston myöntämien lupien mukaan, jokeen palautettavan teollisuuden jäähdytysveden lämpötila saa olla enintään 14 ˚C sen hetkistä jokivettä lämpimämpää. Kokemäenjoen virtaama on suuri ja lämpötila tasoittuu nopeasti jokeen purettavan jäähdytysveden sekoittuessa jokiveteen. Lämmön vaikutusalueen arvioitiin ulottuvan korkeintaan 4 metrin päähän purkuputkesta alavirtaan. Vaikutusalueen ulkopuolella lämpötilaero jäähdytysveden ja jokiveden välillä on pienempi kuin 0,1 ˚C. Purkupaikan läheisyydessä veden lämpötila nousee laskennallisesti keskimäärin 0,2–1,2 astetta joen virtaamasta riippuen. Jäähdytysveden lämpökuormasta osa siirtyy haihdunnan kautta ilmaan.
Kokemäenjoessa elää useita kalalajeja sekä vuollejokisimpukoita. Joen pohjaeläimiä jäähdytysveden suurikaan lämpökuorma ei välttämättä tavoita. Lämmin vesi purkautuu lähinnä joen pituussuunnassa alavirtaan ja nousee kohti pintaa, sillä lämmin vesi on kylmää vettä kevyempää. Kalat voivat uida samassa vesikerroksessa kuin minne purkuputki lämpökuorman purkaa. Vaikutukset kalastoon katsotaan selvityksessä kuitenkin vähäisiksi. Neljän metrin vaikutusmatka on erittäin lyhyt, eikä lämpötilan nousun aiheuttamia mahdollisia fysiologisia muutoksia, kuten hapen tarpeen kasvu, ehdi kehittyä. Lohikalojen syksyinen kutu tapahtuu sorapohjilla, joihin lämpökuorma ei ulotu. Keväällä kalanpoikasten kuoriutuessa veden lämpötila ei ole liian suuri. Loppukesästä voi Kokemäenjoessa esiintyä ilmastonmuutoksen aiheuttamia kuumempia jaksoja. Tällöin veden lämpötila voi kasvaa liian suureksi. Erityisesti hellekausina vähävetiseen aikaan saattaa lämpökuorma heikentää lohikalojen elinolosuhteita.
Rambollin tuottama selvitys ”Uuden teollisuusalueen jäähdytysvesiratkaisut ja niiden vaikutukset Kokemäenjoen tilaan” on luettavissa täältä.
Lisätietoja:
Minna Haavisto
minna.haavisto@prizz.fi
044 710 5363