Hukkalämpöä kasveille

Fossiilisista polttoaineista luopuminen ja siirtyminen uusiutuvan energian käyttöön tarkoittaa laajamittaista biopohjaisten ja synteettisten polttoaineiden käyttöönottoa. Biopohjaisia raaka-aineita on rajallinen määrä, joten yksinään ne eivät mahdollista vihreää siirtymää. Uusiutuvaa sähköä on saatavissa huomattavasti suurempia määriä voimakkaasti lisääntyvän tuuli- ja aurinkovoimatuotannon ansiosta. Synteettisiä uusiutuvia polttoaineita valmistetaan uusiutuvan sähkön avulla vedestä ja ilmakehän kaasuista, kuten typestä ja hiilidioksidista. Tällaisten polttoaineiden kotimainen tuotanto lisäisi merkittävästi myös huoltovarmuutta, kun polttoainevalmistuksen kaikki raaka-aineet on saatavissa kotimaasta.

Synteettisten polttoaineiden valmistusprosessissa syntyy kuitenkin suuria määriä lämpöä, mikä ympäristöön johdettuna voi aiheuttaa erilaisia haittoja. Lämpö tulisikin saada hyötykäyttöön. Ensisijainen käyttökohde hukkalämmölle olisi tietysti kaukolämmön tuotanto, mutta kaukolämpöverkkojen kapasiteettikin on rajallinen. Monet pienemmät kaukolämpöverkot on rakennettu hyödyntämään höyryn ja sähkön yhteistuotannon sivutuotteena syntyvää lämpöä, eivätkä ne pysty ottamaan vastaan enempää hukkalämpöä. Kaukolämpöverkkojen voimakas laajentaminen harvaan asutuilla seuduilla on varsin kallista, eikä välttämättä lainkaan kannattava ja järkevä vaihtoehto.

Yksi paljon esillä ollut vaihtoehto ylimääräisen lämmön käyttäjäksi olisi kasvihuoneviljely. Suomen olosuhteissa ympärivuotinen viljely edellyttää talviaikaista lämmitystä ja keinovalaistusta. Monet suomalaisten ruokapöytien kasvikset ja hedelmät ovat talviaikana tuontitavaraa, kun niiden kasvattaminen ei ole kylmässä ja pimeässä pohjolassa ollut mahdollista eikä kannattavaa. Tulevaisuuden suuret lämpöylijäämät voivat muuttaa tätä asetelmaa merkittävästi.

Tomaatin, kurkun ja salaatin ympärivuotinen viljely on saatu Suomessa kehitettyä huippuunsa ja kannattavaksi kilpailussa ulkomaisten tuontivihannesten kanssa. Nyt voisi olla aika kehittää myös muiden kasvisten ja hedelmien viljelyä suomalaisiin kasvihuoneisiin sopivaksi. Huoltovarmuuden kannalta parasta olisi, jos kasvihuoneisiin tuotaisiin myös proteiinipitoisten kasvisten, kuten herneen, papujen ja soijan, viljelyä. Itse kaipaisin kovasti myös kotimaista paprikaa, kesäkurpitsaa ja munakoisoa ulkomaisten tuontivihannesten rinnalle.

Tulevaisuuden suurten hukkalämpömäärien hyödyntäminen vaatisi suuren mittakaavan teollista kasvihuonetuotantoa. Se taas vaatii suuren kokoluokan investointeja. Kasvihuoneviljely ei perinteisesti ole ollut sijoittajia houkutteleva ala, vaan viljely on ollut pienempien perheyritysten toimintaa. Uskon, että tilanne on muuttumassa ja ruuan alkutuotannosta voi tulla teollisten symbioosien myötä ainakin jossain määrin myös varteenotettava teollisuudenala ja sijoituskohde. Satakunnassa on vain muutama useamman hehtaarin kokoinen kasvihuone vuonna 2025. Kymmenen vuoden päästä niitä on toivottavasti paljon enemmän.     

Minna Haavisto

Kirjoittaja on tekniikan tohtori, joka on oppinut kyttäämään ruokaostostensa alkuperämerkintöjä.