Oppia ikä kaikki
On se graafisen suunnittelijankin työnkuva muuttunut. Tänään havahduin siihen oikein vakavasti.
Sain aamulla tehtäväkseni kuvittaa sisäiseen käyttöön tarkoitetun A4-lappusen, johon oli teksti valmiina. Teksti oli oikein mainio, mutta mitäpä kuvitusta siihen nyt oikein keksisi?
No ei kun Chat GPT auki ja siltä kysymään ideoita. Heti tuli muutama käyttökelpoinen ehdotus, ja koska ei ollut sen suuremmasta asiasta kysymys, hyväksyin suoralta kädeltä ehdotuksista ensimmäisen. Turha tässä alkaa sen enempää iteroida.
Sitten pyysin Chat GPT:ltä promptin kuvanluontia varten. Jaa niin, ja kirjoitapa se vielä englanniksi. Ei tässä 70-luvun keskikouluenglannilla aleta itse lauseita rakennella.
Promptin annoin sitten toiselle tekoälylle, Midjourneylle. Annoin sille myös yhtiön strategiakuvituksesta muutaman mallikuvan, että revipä näistä tähän piirrostyyli ja värit. Ja ota huomioon omat mieltymykseni, jotka olen juuri sinulle opettanut.
Ja tekoäly teki työtä käskettyä. Sain neljän kuvan sarjoissa juuri oikean tyylisiä, yhtiön värimaailmaan sopivia piirroksia, joista melkein minkä tahansa olisi voinut kelpuuttaa. Mutta hiukan halusin kuitenkin hifistellä, ja aloin muokata kuvien yksityiskohtia nähdäkseni, mistä tulee eniten ”meidän firman fiilis”. Lisäsin miehiä, kun oli vähän liian naisvoittoista väkeä. Poistin oranssipaitaisen naisen, sillä mennään nyt vain vihreän eri sävyillä ja harmaalla. Pyysin uusia variaatioita erään henkilön varjosta, sillä se näytti vähän oudolta.
Ja aina vaan uusia kuvia tekoäly väsymättä minulle toimitti. Lopulta valitsin yhden ja generoin siitä korkearesoluutioisen version. Ei siksi, että 300 ppi olisi ollut tarpeen tässä tulostettavassa lappusessa, vaan ihan siksi, että minä voin.
Mitä tein itse? Lisäsin yhden kuvassa olevan laatikon kylkeen firmamme logon. Siihen käytin Photoshopia, sillä se tuntui nopeimmalta ja tarkimmalta tavalta toteuttaa tuo lisäys.
Aika kauas on menty siitä, kun 80-luvun alussa leikkasin mainostoimistossa erivärisistä tarroista lehmänkuvia maitoauton kylkeen. Ja hyvä niin.
Anne Autioniemi
Kirjoittaja on käyttögraafikko, jolle Letraset-siirtokirjaimet edustivat joskus uusinta teknologiaa, mutta joka ehtii oppia vielä vaikka mitä.